Tämä blogi katoaa jossain vaiheessa. Toivon tosiaan että jatkatte kuitenkin matkaanne TÄNNE ja lukijat.. Ehkäpä teitä vielä kiinnostaa tekemiseni.

8 Pimeää ja tyhjää

En jaksa kirjoittaa edes, vituttaa. Oon itkeny silmät päästä ja päättäny että millään oo väliä. Mulla on kolme tärkeää henkilöä joista kaks on mun koiria. En tiedä miten mä aion jaksaa tätä vielä ainaki vuoden. Kuolen ellen viimeistään peruskoulun jälkeen pääse pois täältä. Oon alkanut juoksennella puoli yhdentoista jälkeen, saa tulla tavaksi kesälomalla. Huomisesta alkaen teen myös seitsemänkymmentä vatsalihasliikettä ja vähän muuta lihaskuntoa jokaista syömiskertaa kohden. Myöhemmin nostan varmaankin toistojen määrää. Toivottavasti jaksan huomenna kirjoittaa edes jotain. Aamupaino oli 72kg, eli vitun hyvin menee senkin suhteen. Nousee vain, mistä vetoa että aamulla painan vielä enemmän ja joudun taas merkata tummimmalla punaisella painoni. Helvetin kuustoista.

7 Dietorelle

Hyviä! Ja voi vetää vaikka kolme pussillista päivässä jos maha vaan kestää. Ehkä parhaita karkkeja mitä olen syönyt, koska voin syödä näitä hyvällä omallatunnolla. Maistuvat heti paremmalta kuin ikinä muut karkit kun uskaltaa syödä. Suosittelen. Mun ei tänään pitänyt enää syödä mitään mutten voinut vastustaa kun kävelin äidin kanssa kaupassa ja pysähdyimme karkkihyllylle. Olen kuulemma mahtava kun mun ei tee mieli karkkia. Tuli sekava olo. Aloin tutkia Dietorelle-pussia. Söi niitä kuulemma kun laihdutti. Kuulemma maha menee sekaisin. Sopii mulle. Kenelläkään kokemuksia näistä? Oletteko löytäneet muita karkkeja joita voitte syödä hyvällä omallatunnolla? Näissä on vähän yli 100kcal/100g ja pussi on vähän yli 100g. Eikä näitä jaksa edes syödä kerralla sitä pussillista - todellakaan.

6 Erikoinen olotila

Otsikosta; mulla on jotenkin outo olo. Kuin väsynyt, mutten ole. Jotenkin.. En osaa kirjoittaa tunnetta. Tyhjä ja kummallinen.

Taisin kerrankin pelätä lähes turhaan. Olin kotona ennen kahdeksaa ja menin suoraan nukkumaan. Herätessä tajusin että vaa'alla on pakko käydä, hieman kyllä jännitti. 71,0kg. En tosiaan muista miltä tuntuu nähdä tuo numero vaa'assa. Se on kamalan suuri, mutta kuitenkin helpottava. Alaspäin ollaan menossa. Ja mennäänkin, en halua jumittua tähän tai että paino nousee. En kuole jos paino jumahtaa hetkeksi tähän, kunhan se nyt vain ei nousisi enää. Se on musta itsestä kiinni annanko sen nousta. En tiedä.. Pelkään että syön.

Eilen kävin juoksemassa pienen lenkin. Mutta pääasia että juoksin ja kävelinkin. Lähteminen on vaikeinta, kiitos että sain itseni lähtemään. Kävin myös vähän aikaa sitten juoksentelemassa koiran kanssa. En jostain syystä viitsi uuvuttaa itseäni täysin loppuun ja juoksennella puoltakaan tuntia. Tiedän että kyllästyisin ja koko lähteminen jäisi varmasti. Uskottelen itselleni ainakin näin, mutta pikkuhiljaa. Kun koulut alkavat haaveilen että alkaisin käydä tiettyinä päivinä yksin salilla. Lisäksi kun joskus pääsen painoni kanssa alemmas toivon että kehtaan raahata ruhoni uimahalliin. Ennen rakastin uimista, varsinkin pienenä. Mua ei saanut vedestä pois. Nyt mua pitää houkutella sinne.

Mua on alkanu jotenki sattua, johtuu varmaan siitä kun oon alkanut taas liikkua vähän enemmän mitä hetkeen. En muista koska olisin käynyt säännöllisesti juoksentelemassa. Viimekesänä innostuin lenkkeilystä, toivon todellakin että niin käy taas. En pysty tehdä itselleni mistään liian pakkopullaa, pelkään aivan liikaa että lopetan tekemiset siihen kun tuntuu liian pakolta. Mutta pakkohan se on! En tahdo olla tälläinen. Lihava, ihrava, valas. Rumakin. Kaunistunkohan kun laihdun? Haluan että hiukseni kasvavat kunnolla pitkiksi, ei vain tähän tisseille asti. Haluan että voin käydä jossain ilman meikkiä rauhassa, tai edes että ylipäänsä kehtaan näyttäytyä itsenäni. Nauraa, tutustua uusiin ihmisiin. Hymyillä ja jutella. En tahdo hävetä.

Tulipa sekavaa tekstiä taas. Tänään olen syönyt lidlin valkosuklaavanukkaan (200g ja ei mitään hajua kalorimäärästä), kalaa, salaattia (salaattia, kurkkua, fetaa ja herkkusieniä) sekä yhden ruisleivän molemmat puolet. Juonut olen vettä ja lightlimsaa. Muuta en saa laittaa suuhun; jos on aivan pakko saada jotain niin mehujää.

5 Nopea

En tiedä miten pystyin, mutta olen iloinen eilisestä päivästä. Söin vain viisi nugettia, vähän riisiä ja vähän illemmalla kaurapuuroa. Nautin kun mahani murisi ja kurisi. Käveltyäkin tuli. Olisinpa päässyt tänäaamuna vaa'alle. Pystyisinpä eilisiin syömistottumuksiin kotonakin, yleensä, muutenkin. Aina.

Nyt kuitenkin pelottaa: olen mökillä ja olen syönyt aivan liian paljon. En halua edes muistaa, en halua ajatella. En ole ahminut, en ole syönyt liikaa herkkuja enkä ehkä liikaa oikeasti muutakaan. Silti pelottaa. Pääsen huomenna vaa'alle kotona ja menen jos en ole syönyt tai juonut ennen sitä. Pitää herätä seitsemältä. Toivottavasti paino ei ole noussut eilisaamusta jos huomenna menen vaa'alle. Pelottaa.