Otsikosta; mulla on jotenkin outo olo. Kuin väsynyt, mutten ole. Jotenkin.. En osaa kirjoittaa tunnetta. Tyhjä ja kummallinen.
Taisin kerrankin pelätä lähes turhaan. Olin kotona ennen kahdeksaa ja menin suoraan nukkumaan. Herätessä tajusin että vaa'alla on pakko käydä, hieman kyllä jännitti. 71,0kg. En tosiaan muista miltä tuntuu nähdä tuo numero vaa'assa. Se on kamalan suuri, mutta kuitenkin helpottava. Alaspäin ollaan menossa. Ja mennäänkin, en halua jumittua tähän tai että paino nousee. En kuole jos paino jumahtaa hetkeksi tähän, kunhan se nyt vain ei nousisi enää. Se on musta itsestä kiinni annanko sen nousta. En tiedä.. Pelkään että syön.
Eilen kävin juoksemassa pienen lenkin. Mutta pääasia että juoksin ja kävelinkin. Lähteminen on vaikeinta, kiitos että sain itseni lähtemään. Kävin myös vähän aikaa sitten juoksentelemassa koiran kanssa. En jostain syystä viitsi uuvuttaa itseäni täysin loppuun ja juoksennella puoltakaan tuntia. Tiedän että kyllästyisin ja koko lähteminen jäisi varmasti. Uskottelen itselleni ainakin näin, mutta pikkuhiljaa. Kun koulut alkavat haaveilen että alkaisin käydä tiettyinä päivinä yksin salilla. Lisäksi kun joskus pääsen painoni kanssa alemmas toivon että kehtaan raahata ruhoni uimahalliin. Ennen rakastin uimista, varsinkin pienenä. Mua ei saanut vedestä pois. Nyt mua pitää houkutella sinne.
Mua on alkanu jotenki sattua, johtuu varmaan siitä kun oon alkanut taas liikkua vähän enemmän mitä hetkeen. En muista koska olisin käynyt säännöllisesti juoksentelemassa. Viimekesänä innostuin lenkkeilystä, toivon todellakin että niin käy taas. En pysty tehdä itselleni mistään liian pakkopullaa, pelkään aivan liikaa että lopetan tekemiset siihen kun tuntuu liian pakolta. Mutta pakkohan se on! En tahdo olla tälläinen. Lihava, ihrava, valas. Rumakin. Kaunistunkohan kun laihdun? Haluan että hiukseni kasvavat kunnolla pitkiksi, ei vain tähän tisseille asti. Haluan että voin käydä jossain ilman meikkiä rauhassa, tai edes että ylipäänsä kehtaan näyttäytyä itsenäni. Nauraa, tutustua uusiin ihmisiin. Hymyillä ja jutella. En tahdo hävetä.
Tulipa sekavaa tekstiä taas. Tänään olen syönyt lidlin valkosuklaavanukkaan (200g ja ei mitään hajua kalorimäärästä), kalaa, salaattia (salaattia, kurkkua, fetaa ja herkkusieniä) sekä yhden ruisleivän molemmat puolet. Juonut olen vettä ja lightlimsaa. Muuta en saa laittaa suuhun; jos on aivan pakko saada jotain niin mehujää.
Taisin kerrankin pelätä lähes turhaan. Olin kotona ennen kahdeksaa ja menin suoraan nukkumaan. Herätessä tajusin että vaa'alla on pakko käydä, hieman kyllä jännitti. 71,0kg. En tosiaan muista miltä tuntuu nähdä tuo numero vaa'assa. Se on kamalan suuri, mutta kuitenkin helpottava. Alaspäin ollaan menossa. Ja mennäänkin, en halua jumittua tähän tai että paino nousee. En kuole jos paino jumahtaa hetkeksi tähän, kunhan se nyt vain ei nousisi enää. Se on musta itsestä kiinni annanko sen nousta. En tiedä.. Pelkään että syön.
Eilen kävin juoksemassa pienen lenkin. Mutta pääasia että juoksin ja kävelinkin. Lähteminen on vaikeinta, kiitos että sain itseni lähtemään. Kävin myös vähän aikaa sitten juoksentelemassa koiran kanssa. En jostain syystä viitsi uuvuttaa itseäni täysin loppuun ja juoksennella puoltakaan tuntia. Tiedän että kyllästyisin ja koko lähteminen jäisi varmasti. Uskottelen itselleni ainakin näin, mutta pikkuhiljaa. Kun koulut alkavat haaveilen että alkaisin käydä tiettyinä päivinä yksin salilla. Lisäksi kun joskus pääsen painoni kanssa alemmas toivon että kehtaan raahata ruhoni uimahalliin. Ennen rakastin uimista, varsinkin pienenä. Mua ei saanut vedestä pois. Nyt mua pitää houkutella sinne.
Mua on alkanu jotenki sattua, johtuu varmaan siitä kun oon alkanut taas liikkua vähän enemmän mitä hetkeen. En muista koska olisin käynyt säännöllisesti juoksentelemassa. Viimekesänä innostuin lenkkeilystä, toivon todellakin että niin käy taas. En pysty tehdä itselleni mistään liian pakkopullaa, pelkään aivan liikaa että lopetan tekemiset siihen kun tuntuu liian pakolta. Mutta pakkohan se on! En tahdo olla tälläinen. Lihava, ihrava, valas. Rumakin. Kaunistunkohan kun laihdun? Haluan että hiukseni kasvavat kunnolla pitkiksi, ei vain tähän tisseille asti. Haluan että voin käydä jossain ilman meikkiä rauhassa, tai edes että ylipäänsä kehtaan näyttäytyä itsenäni. Nauraa, tutustua uusiin ihmisiin. Hymyillä ja jutella. En tahdo hävetä.
Tulipa sekavaa tekstiä taas. Tänään olen syönyt lidlin valkosuklaavanukkaan (200g ja ei mitään hajua kalorimäärästä), kalaa, salaattia (salaattia, kurkkua, fetaa ja herkkusieniä) sekä yhden ruisleivän molemmat puolet. Juonut olen vettä ja lightlimsaa. Muuta en saa laittaa suuhun; jos on aivan pakko saada jotain niin mehujää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti