1 I Hate Myself

En tiedä mikä sai mut taas kirjottamaan tänne. On tapahtunu niin paljon kaikkea, ja oon purkanu tätä pahaa oloa muihin. Se on niin väärin, mua sattuu ajatella mitä oon tuhonnu niiltä muilta kertomalla tälläsiä.

Blogi vaihtoi nyt nimeään Too Fat Bird'istä I Do Fucking Eat!-nimiseksi. Osoite vaihtuu myös, mutta muutan sen vasta myöhemmin, jos joku löytää koskaan tänne edes.

Opettelin viimevuoden heinäkuun alussa oksentamaan, ja siitä lähtien oon sitä tehny lähes päivittäin. Eilen vaivuin kuitenki taas syvemmälle, villsin itseäni. Kylkeen partahöylän terällä, pitkiä viiltoja yhdeksi viilloksi. Saavutus sinänsä, koska mun kipukynnys on todella matala.

Vihaan olla näin lihava. Mun on vaan pakko saada purkaa tätä jonnekkin, teen sen tänne. En usko että mun kirjotukset tulee olemaan selviä millään lailla. Muistan kun alotin joskus tänne kirjottamisen, mä leikin varmaankin jotain syömishäiriöistä. Ajattelin että oksennan ja suunnittelin, nyt kaikki on niin.. Pakollista. En silti tiedä voiko mulla olla mitään syömishäiriötä. Aloin tänään autossa miettiä, että mitä jos mulla on.

Mä vaan haluaisin olla laiha, tai edes sen laihempi. Niin laiha että hyväksyisin itteni sellaisena. Luulen että kun pääsisin kuuteenkymmeneen kiloon, voisin jopa ajatella olevani hyväksyttävä. Muut väittää etten olisi lihava, mutta kaikkihan sen näkee että oon: painoin tänä aamuna tasan 73kg. Haluan hyväksyä itteni, mä haluan niin paljon että voin kattoa itteäni hymyillen peiliin, haluan taas voida hymyillä, en halua itkeä pahaa oloa, en halua ahdistua, en halua miettiä jokaista suuhun laitettua ruokaa.. En halua oksentaa, en halua viillellä. Haluan kavereita, haluan nauraa aitoa naurua. Mä haluan ja haluan, mutta miksen pysty laihduttamaan? Miksen? Kaikki pystyy, kyllä mäkin. Mikä siinä on niin vaikeaa muka? En pysty ymmärtämään miksen vain tee sitä: laihdu. Laihduttaudu. Laihduta.

Oon koko päivän syöny. Luulen, että kun lopetan tän kirjottamisen itken. Itken itseäni. Vihaan olla mä. Tiedän että teen tän olon itelleni, mutten osaa olla tekemättä. Tuntuu niin pahalta, vituttaa, ärsyttää, itkettää, raivostuttaa. Miks mä alunperin päästin itteni tähän kuntoon? Miksen vaan pitäny itteäni sillon lähellä kuuttakymppiä kun pääsin siihen? Kauanko mulla menee että pääsen siihen takas? Kuinka mun pitää syödä, kuinka mun pitää liikkua että pääsen sinne? Miksen osaa käsittää asioita, en osaa tehdä niinkuin pitäis että saavuttaisin mitä mä haluan. Oon tosi normaalinolonen muiden seurassa, mutta kukapa pääsis mun pään sisälle. Yksin oon aivan erilainen ihminen. En voi kuvitellakkaan että kertoisin edes tämän vertaa kenellekkään kasvotusten.

En tuu kirjottamaan tänne väkisin, ja tiedän että aiheet pomppii toisiin ja taas toisiin. En osaa kirjoittaa kokonaisuutta, vaan pätkiä. Sekavaa tekstiä. Tää on mun avunhuuto, mutta kukaan ei voi auttaa mua. Paitsi mä itse. Kirjotan joko kerran kuukaudessa tai kuus kertaa päivässä, aivan sen mukaan miltä tuntuu. Rakennan tätä sitä mukaan kun jaksan, innostun.